Makaan sairaalan sängyllä. On elokuu 20.pvä. Lääkäreitä juoksee huoneessa. Kaikki vuorotellen pahoittelee tapahtunutta ja ottaa osaa. Mietin, että mitä ihmettä ne selittää.
Lastenlääkäri K.C tulee ja pahoittelee. Pyytää lupaa ruuminavaukseen. Annan sen.
Lauri oli myös lasten kanssa paikalla. Kaikki yhtä sekasortoa. Lapset peloissaan ja ihmettelee mitä on tapahtunut. Sara haluaa mennä Juliuksen luo, mutta Lauri sanoo ettei Juliusta enää ole.. Kaikki itkevät. Seuraavaksi lapset huomaa kun mulle annetaan punasoluja ja pelästyvät: isi miksi äidille annetaan verta? Lauri siihen vastaa, siksi että äiti saataisiin pian kuntoon ja kotiin. Olen todella väsynyt ja sattuu niin helvetisti mahaan.
Lauri lähtee lasten kanssa kotiin.
Makaan sängyllä, puhelin kädessä. Vihdoin sain mun puhelimen! Katson Sinin puhelin numeroa mutta en pysty puhumaan. Alan itkemään. On ikävä perhettä, Siniä ja Äitiä. Laitan Sinille viestin ja pelkkä puhelimen näpyttely vie kaikki voimat. Huoneen ovi aukeaa ja paikalle tulee synnytyslääkärit A.P ja R.K-K. He pahoittelevat ja pyytävät anteeksi etteivät tehneet sektiota. A.P ei katso edes minua päin vaan hänellä katse pysyy tiukasti maassa. R.K-K selittää miten synnytys meni ja mitä sen jälkeen tapahtui jne. En pysty keskittymään ja nyökkään vaan takaisin kun kysyvät jotain.
Muistan että jokainen joka kävi minun luona niin sanoivat saman lauseen: Onneksi sinä olet vielä elossa ja onneksi sinulla on ennestään kolme lasta.
Päivät sairaalassa ei mene eteenpäin kun en yöllä saa nukuttua kipujen takia. Mulle kyllä meni ihan hyvä annos kipu lääkkeitä mutta ei. Pääsen vihdoin nousemaan sängystä ylös lääkärin ja kahden kätilön ollessa vieressä. Menen suihkuun jossa kätilöistä toinen apuna kun mua pyörryttää ja huono olo.
22.8 ahdistaa niin paljon että haluan kotiin. Lääkäri käy huoneessa. Käy läpi labra tulokset ja hemoglobiini hyvä ja CRP laskussa joten kotiuttaa minut. Tosin ketään ei katso edes laparotomia haavaa?!? Lauri tulee paikalla ja minulle opetetaan klexanen pisto. Ei muuta, ei kotihoito ohjeita paperilla ei mitään muuta kun, että suihkuta haava 2 kertaa päivässä.
Päästään ulos sairaalan ovista kun vastaan kävelee nainen iloisena juuri syntyneiden kaksosten kanssa. Mä alan iykemään ja kysyn Laurilta, että missä meidän vauva on? Lauri ohjaa mut vaan autolle ja kestää kauan ennen kun pääsen auton penkille. Kotona lapset tulevat halamaan ja ovat iloisia kun pääsin kotiin. Sara: hyvä että sä et äiti kuollut ja samalla kysyy koska mennään Juliusta katsomaan. Selitän että Julius on kuollut eikä voida saada häntä enää kotiin. Lohduton itku alkaa ja Sara nukahtaa sängylle mun viereen.
Hetken päästä herään sängystä ja palelen. Mittaan kuumeen ja se näyttää 38 astetta. Lauri soittaa NKL:n ja kysyy onko lääkäri unohtanut antibiootin kirjoituksen kun Klexane ainoastaan apteekissa? Lääkäri tulee puhelimeen ja selittää Laurille että CRP oli hienosti laskussa ja arvo oli 49 niin ei tarvetta ab:lle.
Kotona olen kuin tunteeton haamu. En puhu, en itke, en naura, en syö, en mitään...
Yritän vaan muistella, että mitä on tapahtunut? Ihmettelen vessaan mennessä, että miksi eteisessä on rattaat? Sitten muistan.. Julius.. MUN vauva, missä hän on? Ajatus taas katkeaa. Muistan kun en olisi jaksanut koko ajan käydä suihkussa ja kun housut ja paita piti vaihtaa moneen kertaan päivässä kun haavasta vuosi niin paljon kudosnesteitä. Ei siinä vaiheessa tullut edes mieleen, että jokin olisi vikana.
Koko aika on vaan yhtä pimeää kunnes tulee 27.8 ja pitää mennä neuvolaan hakasten poistoon. Mua ahdistaa niin paljon koko ajatus neuvolasta, mutta pakko sinne on mennä. Tuttu mukava neuvola täti katsoo haavaa ja sanoo: en mä uskalla poistaa hakasia!
Hän soittaa naistenklinikalle ja sieltä sanotaan, että pitäisi tulla heti heille. EI mä EN halua mennä sinne! Miten voisin edes mennä? Mun vauva kuoli siellä. Silloin ei tule itkusta loppua. mun vauva, Julius on kuollut.
lauantai 18. heinäkuuta 2015
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Julius Alexander 17.8.2014-20.8.2014
Tätä tekstiä kirjoitan Laurin kertoman mukaan ja lääkärinlausuntoja lukien. Itse siis olin tämän ajan meilahden teholla.
Meidän rakas pieni poikamme siis syntyi 17.8.2014 elottomana, mutta reippaan pienen pojan sydän alkoi sykkimään 6min iässä. Tai no mikään pieni poika meidän Julius ei ollut; 4100g ja 57cm <3
Eli elämä alkoi apgar pisteillä 0/0/2.
Isi oli mukana saattamassa Juliusta lastenklinikan teholle n.klo5 aamulla.
Juliukselle aloitettiin välittömästi viilennyshoito jonka piti kestää 72 tuntia ja ennnen sitä ei mitään päätöksiä tehtäisi. Ja aeeg tutkimusta eli aivojen toimintaa. Omalääkärinä K.C ja päätöksissä mukana myös M.M, S.A, T.L ja M.L
Julius oli siis intuboituna hengityskoneessa josta hän pääsi jo klo8 aamulla pois kun hengitti aivan itse. Paljon tehtiin hoitotoimenpiteitä ja paljon oli lääkityksiä Juliuksella ja osa lääkkeistä oli sen takia kun luultiin että minulla sepsis niin antibioottia ym meni varmuuden vuoksi. Verta Juliukselle piti antaa kun imukuppiulosautto aiheutti suuren verenpurkauman päähän eli sinne vuosi verta. Tämä olikin suurin ongelma kun yritettiin saada hemoglobiinit kuntoon ja samalla veren hyytymistekijät. Myös insuliinia ja dopamiinia tarvitsi.
Lauri kävi katsomassa Juliusta ja siellä meidän iso poika makoili sängyllä silmät auki ja kun Lauri puhui Juliukselle niin toinen äänteli takaisin. Hoitokertomuksessa jopa luki: Silmiin tullut päivän aikana eloa ja reagoi isän ääneen, vetää myös jalkaa pois kutituksesta.. Lauri niin pettynyt kun ei saanut vauvaa syliin. sh sanoi että heti kun Julius on vahvempi niin saa syliin ottaa. Eli viilennyshoidon päätyttyä.
-Oma ihmettely: Miksi Laurille ei tarjottu mitään tukea? Hän oli yksin kolmen lapsen kanssa kotona. Naapurit ystävällisesti auttoivat lasten kanssa, mutta silti?!? Miksi Lauria ei kehoitettu soittamaan sukulaisille tmv? Miksi ei sanottu, että isoveli ja siskot voisivat tulla pikkuveljeä katsomaan? Miksi ei mitään?
18.8.2014 Julius oli yön aikana jouduttu intuboimaan kun oli apneoinut.
Aamulla intubaatio narkoosiin tulevaa magneettikuvaa varten. Kuvaus meni hyvin ja huomenna tarkoitus jutella vanhempien kanssa jatkosta. huomio, äidille tehty viime yönä laparotomiassa kohdun poisto. Aivotoiminta ollut inaktiivista. purkauksia ja purskeita ajoittain.
Insuliini ja dopamiini päästy purkaamaan pois kun arvot tavoitteelliset. Aloitetaan Dexdor infuusio.
Isä käynyt: letkutti maidon ja otettiin jalanjäljet äidille vietäväksi. Jutellaan isällä tilanteeesta..
-Lauri: ihmettelin kun Julius oli vaan silmät kiinni ja sh selittää jotain kun vauva ei liiku.
-Omat huomiot taas näin jälkikäteen: Miksi Lauria ei vieläkään tiedoitettu mistään? Toinen ollut niin shokissa että ei ole mistään mitään tietoa.
19.8.2014 Yön aikana aivotoiminnassa purkauksia ja purskeita joiden jälkeen aivotoiminta erinnäköistä? Julius koukistaa jalkojaan ja vaihtaa asentoa. Onko aivotoiminta palautumassa normaaliksi? Konsultoidaan omalääkäri K.C:ä. Nauhoite ei ole netissä nähtävillä ja paikanpäällä arvioidun 45min mukaan ei muutosta aivotoiminnassa ja sopii hapenpuutteeseen.
Magneettikuvien mukaan aivoissa vaurioitunut alue jonka vuoksi Juliuksesta mahdollisesti tulisi liikuntavammainen ja ei ehkä pystyisi itse nielemään. K.C sekä T.L ja M.M sitä mieltä että vauvalla ei olisi elämää edessä ja tehohoito olisi syytä lopettaa..
-Mun ihmetykset: MIKSI jo nyt? ei vielä ole 72h täynnä. Miksi ne ei halua mun lapsen elävän?
19.8.2014 klo 15 Minä itse pääsen teholta naistenklinikalle ja pyydän, että pääsen näkemään poikaani ensimmäisen kerran. Minut viedään sängyllä sinne hoitajien saattelemana koska olen niin huonossa kunnossa ja en saa vielä istua saatika kävellä.
Pääsen Juliuksen luo.. En näe vauvaa kun en saa päätä käännettyä. Vähän sivusilmällä näen Juliusta ja otan häntä jalasta kiinni. En ylety muualle. Lauri tulee lasten kanssa paikalle. Lapset aluksi leikki huoneeessa sh:n kanssa.
Muistan että sängyn päätyyn tulee joku ja puhuu.. en ymmärrä.. kuulen sanot aivotoiminta, ei ole.. Kysyn Laurilta tietääkö Sini ja äiti? Lauri vastaa: joo soitin niille. Lääkärit tivaavat mitä tehdään? Mä sanon: mä en tiedä, Lauri päätä sä! Lauri ei tiedä mitä sanoa joten ei sano mitään.
Seuraavaksi puhutaan hätäkasteesta.. En mä tiedä, joo. Nimi Julius Alexander.
On niin pimeää huoneessa. Oikeasti oli aurinkoinen päivä.
Lapset tulevat paikalle ja purskahtavat itkuun. Pelkäävät kun äiti täynnä letkuja ym ja Julius makaa sängyllä jonka vieressä paljon koneita. Yritän puhua lapsille mutta sattuu..
Julia ottaa Juliukselta käden ja jalan jäljet ja Julius kastetaan.
-Miksi Sini ei saaanut tulla entä äiti? Miksi ketään ei sanonut että äiti ja Sini voisivat tulla? Miksi ei tukea; psykologia, sos.työntekijää pyydetty paikalle?
Sairaanhoitaja sanoo, että lasten tarvii lähteä.. Naapuri hakee heidät. Sh alkaa irroittamaan Juliuksen kanyyleja ym. Julius nostetaan mun viereen tyynyn päälle. MÄ EN ITSE MUISTA TÄTÄ :(
Julius extuboidaan. Ja Julius hengittää. Mä ihmettelin että miksi hengittää kun sanottiin, että kuolee heti. menee tunti, menee kaksi, menee kolme tuntia. Lapset soittelee Laurille että isin pitää tulla kotiin, eivät halua olla naapurissa. Lauria kehoitetaan lähtemään. Mä itken ja sanon että mä oon niin väsynyt.. mitä nyt tapahtuu.. sh selittää jotain ja antaa morfiinia Juliukselle. Olen päästä ihan sekaisin enkä ymmärrä tilannetta.. haluan pois, mä en saa happea! Minut siis vietiin takaisin NKL:n klo21.
-Jos me Laurin kanssa oltaisiin jääty Julius olisi elossa. Jos me oltaisiin tajuttu mikä on asian laita me ei oltaisi IKINÄ jätetty omaa lasta yksin. Kaikki meni vaan niin pieleen kun voi. Miksi meille ei pidetty mitään palaveria ennen? Miksi minun ei annettu toipua vaan suoraan teholta laitetaan tällaiseen tilanteeseen.
Lastenklinikalla klo21-00.50 Juliukselle M.L määrää morfiinia 20min välein ja se myös annetaan niin. Hoitokertomuksessa: Juliuksen hengitys on ajoittain vaikeaa, mutta korjaa tilanteen nopeasti. Julius ei ole kivulias, mutta annetaan morphin. ja taas 20min päästä sama ja se jatkuu kunnes klo00.50 Ei kuulu enää sydämen sykettä. rauhallinen exitus.
TÄMÄ HOITO OLI KAIKKEA MUUTA KUN ASIANMUKAISTA! Meidän lapsi ja veli kuoli lääkärien takia. julius ei ollut elinkelpoinen, koska hänelle olis voinut mahdollisesti tulla jotain vammoja..
Itsellä tunne ja se mitä epikriiseistä lukenut niin kaikki tämä tapahtui vaan siksi että yritettiin peitellä muiden lääkärien virheitä..
Rakas poikamme sinua ikuisesti ikävöiden, Äiti ja Isi sekä siskot ja veli + Sini ja Mummi
Meidän rakas pieni poikamme siis syntyi 17.8.2014 elottomana, mutta reippaan pienen pojan sydän alkoi sykkimään 6min iässä. Tai no mikään pieni poika meidän Julius ei ollut; 4100g ja 57cm <3
Eli elämä alkoi apgar pisteillä 0/0/2.
Isi oli mukana saattamassa Juliusta lastenklinikan teholle n.klo5 aamulla.
Juliukselle aloitettiin välittömästi viilennyshoito jonka piti kestää 72 tuntia ja ennnen sitä ei mitään päätöksiä tehtäisi. Ja aeeg tutkimusta eli aivojen toimintaa. Omalääkärinä K.C ja päätöksissä mukana myös M.M, S.A, T.L ja M.L
Julius oli siis intuboituna hengityskoneessa josta hän pääsi jo klo8 aamulla pois kun hengitti aivan itse. Paljon tehtiin hoitotoimenpiteitä ja paljon oli lääkityksiä Juliuksella ja osa lääkkeistä oli sen takia kun luultiin että minulla sepsis niin antibioottia ym meni varmuuden vuoksi. Verta Juliukselle piti antaa kun imukuppiulosautto aiheutti suuren verenpurkauman päähän eli sinne vuosi verta. Tämä olikin suurin ongelma kun yritettiin saada hemoglobiinit kuntoon ja samalla veren hyytymistekijät. Myös insuliinia ja dopamiinia tarvitsi.
Lauri kävi katsomassa Juliusta ja siellä meidän iso poika makoili sängyllä silmät auki ja kun Lauri puhui Juliukselle niin toinen äänteli takaisin. Hoitokertomuksessa jopa luki: Silmiin tullut päivän aikana eloa ja reagoi isän ääneen, vetää myös jalkaa pois kutituksesta.. Lauri niin pettynyt kun ei saanut vauvaa syliin. sh sanoi että heti kun Julius on vahvempi niin saa syliin ottaa. Eli viilennyshoidon päätyttyä.
-Oma ihmettely: Miksi Laurille ei tarjottu mitään tukea? Hän oli yksin kolmen lapsen kanssa kotona. Naapurit ystävällisesti auttoivat lasten kanssa, mutta silti?!? Miksi Lauria ei kehoitettu soittamaan sukulaisille tmv? Miksi ei sanottu, että isoveli ja siskot voisivat tulla pikkuveljeä katsomaan? Miksi ei mitään?
18.8.2014 Julius oli yön aikana jouduttu intuboimaan kun oli apneoinut.
Aamulla intubaatio narkoosiin tulevaa magneettikuvaa varten. Kuvaus meni hyvin ja huomenna tarkoitus jutella vanhempien kanssa jatkosta. huomio, äidille tehty viime yönä laparotomiassa kohdun poisto. Aivotoiminta ollut inaktiivista. purkauksia ja purskeita ajoittain.
Insuliini ja dopamiini päästy purkaamaan pois kun arvot tavoitteelliset. Aloitetaan Dexdor infuusio.
Isä käynyt: letkutti maidon ja otettiin jalanjäljet äidille vietäväksi. Jutellaan isällä tilanteeesta..
-Lauri: ihmettelin kun Julius oli vaan silmät kiinni ja sh selittää jotain kun vauva ei liiku.
-Omat huomiot taas näin jälkikäteen: Miksi Lauria ei vieläkään tiedoitettu mistään? Toinen ollut niin shokissa että ei ole mistään mitään tietoa.
19.8.2014 Yön aikana aivotoiminnassa purkauksia ja purskeita joiden jälkeen aivotoiminta erinnäköistä? Julius koukistaa jalkojaan ja vaihtaa asentoa. Onko aivotoiminta palautumassa normaaliksi? Konsultoidaan omalääkäri K.C:ä. Nauhoite ei ole netissä nähtävillä ja paikanpäällä arvioidun 45min mukaan ei muutosta aivotoiminnassa ja sopii hapenpuutteeseen.
Magneettikuvien mukaan aivoissa vaurioitunut alue jonka vuoksi Juliuksesta mahdollisesti tulisi liikuntavammainen ja ei ehkä pystyisi itse nielemään. K.C sekä T.L ja M.M sitä mieltä että vauvalla ei olisi elämää edessä ja tehohoito olisi syytä lopettaa..
-Mun ihmetykset: MIKSI jo nyt? ei vielä ole 72h täynnä. Miksi ne ei halua mun lapsen elävän?
19.8.2014 klo 15 Minä itse pääsen teholta naistenklinikalle ja pyydän, että pääsen näkemään poikaani ensimmäisen kerran. Minut viedään sängyllä sinne hoitajien saattelemana koska olen niin huonossa kunnossa ja en saa vielä istua saatika kävellä.
Pääsen Juliuksen luo.. En näe vauvaa kun en saa päätä käännettyä. Vähän sivusilmällä näen Juliusta ja otan häntä jalasta kiinni. En ylety muualle. Lauri tulee lasten kanssa paikalle. Lapset aluksi leikki huoneeessa sh:n kanssa.
Muistan että sängyn päätyyn tulee joku ja puhuu.. en ymmärrä.. kuulen sanot aivotoiminta, ei ole.. Kysyn Laurilta tietääkö Sini ja äiti? Lauri vastaa: joo soitin niille. Lääkärit tivaavat mitä tehdään? Mä sanon: mä en tiedä, Lauri päätä sä! Lauri ei tiedä mitä sanoa joten ei sano mitään.
Seuraavaksi puhutaan hätäkasteesta.. En mä tiedä, joo. Nimi Julius Alexander.
On niin pimeää huoneessa. Oikeasti oli aurinkoinen päivä.
Lapset tulevat paikalle ja purskahtavat itkuun. Pelkäävät kun äiti täynnä letkuja ym ja Julius makaa sängyllä jonka vieressä paljon koneita. Yritän puhua lapsille mutta sattuu..
Julia ottaa Juliukselta käden ja jalan jäljet ja Julius kastetaan.
-Miksi Sini ei saaanut tulla entä äiti? Miksi ketään ei sanonut että äiti ja Sini voisivat tulla? Miksi ei tukea; psykologia, sos.työntekijää pyydetty paikalle?
Sairaanhoitaja sanoo, että lasten tarvii lähteä.. Naapuri hakee heidät. Sh alkaa irroittamaan Juliuksen kanyyleja ym. Julius nostetaan mun viereen tyynyn päälle. MÄ EN ITSE MUISTA TÄTÄ :(
Julius extuboidaan. Ja Julius hengittää. Mä ihmettelin että miksi hengittää kun sanottiin, että kuolee heti. menee tunti, menee kaksi, menee kolme tuntia. Lapset soittelee Laurille että isin pitää tulla kotiin, eivät halua olla naapurissa. Lauria kehoitetaan lähtemään. Mä itken ja sanon että mä oon niin väsynyt.. mitä nyt tapahtuu.. sh selittää jotain ja antaa morfiinia Juliukselle. Olen päästä ihan sekaisin enkä ymmärrä tilannetta.. haluan pois, mä en saa happea! Minut siis vietiin takaisin NKL:n klo21.
-Jos me Laurin kanssa oltaisiin jääty Julius olisi elossa. Jos me oltaisiin tajuttu mikä on asian laita me ei oltaisi IKINÄ jätetty omaa lasta yksin. Kaikki meni vaan niin pieleen kun voi. Miksi meille ei pidetty mitään palaveria ennen? Miksi minun ei annettu toipua vaan suoraan teholta laitetaan tällaiseen tilanteeseen.
Lastenklinikalla klo21-00.50 Juliukselle M.L määrää morfiinia 20min välein ja se myös annetaan niin. Hoitokertomuksessa: Juliuksen hengitys on ajoittain vaikeaa, mutta korjaa tilanteen nopeasti. Julius ei ole kivulias, mutta annetaan morphin. ja taas 20min päästä sama ja se jatkuu kunnes klo00.50 Ei kuulu enää sydämen sykettä. rauhallinen exitus.
TÄMÄ HOITO OLI KAIKKEA MUUTA KUN ASIANMUKAISTA! Meidän lapsi ja veli kuoli lääkärien takia. julius ei ollut elinkelpoinen, koska hänelle olis voinut mahdollisesti tulla jotain vammoja..
Itsellä tunne ja se mitä epikriiseistä lukenut niin kaikki tämä tapahtui vaan siksi että yritettiin peitellä muiden lääkärien virheitä..
Rakas poikamme sinua ikuisesti ikävöiden, Äiti ja Isi sekä siskot ja veli + Sini ja Mummi
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Tästä se kaikki alkoi: elokuu 2014
On kaunis elokuun aamu 14.8.2014 kun menimme mieheni Laurin kanssa naistenklinikalle vauvan tarjontavirheen vuoksi ja kun itselle painoa nousi 2kg/vko. Tänään oli tarkoitus puhua sektiosta vai mennäänkö käynnistyksellä.. Ilmaisin myös huoleni kun raskaus ollut aivan erinlainen, mutta lääkäri jankutti ja jankutti, että kaikki raskaudet erinlaisia mutta synnytykset samanlaisia!
Nyt Julius oli kiltisti oikeinpäin raivotarjonnassa ja kaikki vaikutti olevan hyvin paitsi että reilua viikkoa aiemmin vauvan painoarvio oli 3,2kg ja nyt se olikin loppullisten laskelmien yhteenlaskettu 4,2kg. Lääkärille paniikki ja sanat: tänään käynnistetään! Itse miettisin: ei nyt voi, Sara 5v on mukana eikä olla edes valmistauduttu.
Kätilö tuli ja valitteli, että osasto on yli täysi ja käynnistys varattiin huomiselle 15.8.2014.
Huh helpotus! Nyt tämä päivä aikaa hoitaa lasten hoitojutut ym.
perjantai 15.8.2014 Mentiin Naistenklinikalle. Siellä otettiin sydänkäyrää joka oli reaktiivinen ja supistuksiakin piirtyi jonkinverran. Lääkäri niin kiireinen ettei tänään ehtisi käynnistelemään joten suuren pettymyksen saattelemana takaisin kotiin.
No sitten tuli se lauantai 16.8.2014 jolloin lääkärillä oli aikaa ja klo13 laitettiin ensimmäinen ja viimeinen cytotec annos. Supistukset välittömästi rajuja ja vatsa oli kivi kova koko ajan.. tuntui ettei supistuksissa ollut taukoa ja näkyihän se jo ktg:ssä että supistukset tulivat 2-5min välein koko ajan.
Joskus klo17 aikoihin sain litalginia ja se auttoi hieman. Oltiin ensin Laurin kanssa huoneessa jossa neljä muuta, mutta klo20 päästiin tyhjään huoneeseen että edellisen huoneen asukkaat saisivat nukkua yön rauhassa. Laittelin ystäville viestiä ja ihmetystä miten cytotec on pilleri helvetistä!
Edelleen jatkui säännölliset supistukset joiden kesto oli yli minuutin ja niitä tuli edelleen sen n.5min välein.
klo21 sain oxycontin kipupiikin ja se helpotti hetkeksi kipuja. Ja lopulta klo22 meni lapsivedet ja kätilö soitettiin paikalle. olin vasta 3cm auki ja nyt tuli itselle huoli, että tämä ei mene niinkuin pitää. kolme muuta lasta syntyneet heti lapsivesien mentyä. Lauri meni myös paniikkiin kun piti siirtyä synnytyssaliin niin ei muistanut ottaa mitään tavaroita mukaan vaan kätilö muistutteli. Pelko Laurin silmissä... se on mun mielessä vieläkin
klo22.10 siirto synnytysosastolle ja kätilö S.R vaikutti mukavalle mutta ei oikein ottanut kipuani tosissaan. Sain epiduraalin n.klo23 aikoihin ja ajattelin että nyt helpottaa, mutta toisin kävi!
Epiduraalin lisäksi hengitin ilokaasua kaksin käsin kun supistuksissa ei ollut enää taukoa... En oikein muista muuta kun että sattuu ja liikaa.. sain jossain välissä toisen annoksen epiduraalia ja seuraava mun oma muistikuva kun multa otetaan verikoetta ja hetkeä myöhemmin vauvan sydänäänet laskevat ja kätilö pyytää vaihtamaan asentoa ja seuraavaski huone täynnä lääkäreitä; etupäivystäjä A.P ja takapäivystajä R.K-K..
Kätilö huutaa ponnista, sanon en pysty ja Lauri sanoo, että nyt ei oo kaikki hyvin! tehkää sektio! Mutta R.K-K huutaa: tee yhteistyötä A:n kanssa. Juliuksen pää viistomitassa ja -2 mutta A.P saa kiinnitettyä imukupin ja se vetää koko kehonsa voimilla, verisuonet pullistuivat hänen kädestä (lauri kertoi). Imukuppi irtoaa ja irtoaa mutta silti A.P kiinnittää vielä kerran ja R.K-K painaa vatsaani täysillä ja klo.3.50 Julius syntyy- elottomana! Itse näen vain varpaat kun lääkärit juoksevat vauva sylissä pois ja Lauri näki Juliuksen päänahan mikä oli irti kallosta. Julius saatiin intuboitua ja sydän sykki 6min iässä. Lauri lähti viemään Juliusta lastenklinikan teho osastolle. Mua pyörryttää ja ylävatsaan sattuu.. kätilö painelee ja sattuu. Nyt vasta huomasi että minä huonossa kunnossa paineet 78/40 ja pulssi 160.. Saan efedriiniä mutta paineet ei nouse. Seuraavaksi minua viedään leikkaussaliin. Siellä tehdään kaavinta, mutta edelleen olen huonossa kunnossa. Vatsa ultrattu kolmesti ja siellä huomattu neste lätäköt vasemmalla alhaalla ja oikealla ylhäällä, mutta niihin ei puututa vaan minut viedään hengityskoneessa Meilahden teholle missä sitten 12h jälkeen huomattiin, että olen vuotanut massiivisesti 3 litraa verta vatsaonteloon ja lonkan alueelle. Laparotomiassa kohdun poisto ja siitä sitten paripäivää nukutuksessa teholla...
Nyt Julius oli kiltisti oikeinpäin raivotarjonnassa ja kaikki vaikutti olevan hyvin paitsi että reilua viikkoa aiemmin vauvan painoarvio oli 3,2kg ja nyt se olikin loppullisten laskelmien yhteenlaskettu 4,2kg. Lääkärille paniikki ja sanat: tänään käynnistetään! Itse miettisin: ei nyt voi, Sara 5v on mukana eikä olla edes valmistauduttu.
Kätilö tuli ja valitteli, että osasto on yli täysi ja käynnistys varattiin huomiselle 15.8.2014.
Huh helpotus! Nyt tämä päivä aikaa hoitaa lasten hoitojutut ym.
perjantai 15.8.2014 Mentiin Naistenklinikalle. Siellä otettiin sydänkäyrää joka oli reaktiivinen ja supistuksiakin piirtyi jonkinverran. Lääkäri niin kiireinen ettei tänään ehtisi käynnistelemään joten suuren pettymyksen saattelemana takaisin kotiin.
No sitten tuli se lauantai 16.8.2014 jolloin lääkärillä oli aikaa ja klo13 laitettiin ensimmäinen ja viimeinen cytotec annos. Supistukset välittömästi rajuja ja vatsa oli kivi kova koko ajan.. tuntui ettei supistuksissa ollut taukoa ja näkyihän se jo ktg:ssä että supistukset tulivat 2-5min välein koko ajan.
Joskus klo17 aikoihin sain litalginia ja se auttoi hieman. Oltiin ensin Laurin kanssa huoneessa jossa neljä muuta, mutta klo20 päästiin tyhjään huoneeseen että edellisen huoneen asukkaat saisivat nukkua yön rauhassa. Laittelin ystäville viestiä ja ihmetystä miten cytotec on pilleri helvetistä!
Edelleen jatkui säännölliset supistukset joiden kesto oli yli minuutin ja niitä tuli edelleen sen n.5min välein.
klo21 sain oxycontin kipupiikin ja se helpotti hetkeksi kipuja. Ja lopulta klo22 meni lapsivedet ja kätilö soitettiin paikalle. olin vasta 3cm auki ja nyt tuli itselle huoli, että tämä ei mene niinkuin pitää. kolme muuta lasta syntyneet heti lapsivesien mentyä. Lauri meni myös paniikkiin kun piti siirtyä synnytyssaliin niin ei muistanut ottaa mitään tavaroita mukaan vaan kätilö muistutteli. Pelko Laurin silmissä... se on mun mielessä vieläkin
klo22.10 siirto synnytysosastolle ja kätilö S.R vaikutti mukavalle mutta ei oikein ottanut kipuani tosissaan. Sain epiduraalin n.klo23 aikoihin ja ajattelin että nyt helpottaa, mutta toisin kävi!
Epiduraalin lisäksi hengitin ilokaasua kaksin käsin kun supistuksissa ei ollut enää taukoa... En oikein muista muuta kun että sattuu ja liikaa.. sain jossain välissä toisen annoksen epiduraalia ja seuraava mun oma muistikuva kun multa otetaan verikoetta ja hetkeä myöhemmin vauvan sydänäänet laskevat ja kätilö pyytää vaihtamaan asentoa ja seuraavaski huone täynnä lääkäreitä; etupäivystäjä A.P ja takapäivystajä R.K-K..
Kätilö huutaa ponnista, sanon en pysty ja Lauri sanoo, että nyt ei oo kaikki hyvin! tehkää sektio! Mutta R.K-K huutaa: tee yhteistyötä A:n kanssa. Juliuksen pää viistomitassa ja -2 mutta A.P saa kiinnitettyä imukupin ja se vetää koko kehonsa voimilla, verisuonet pullistuivat hänen kädestä (lauri kertoi). Imukuppi irtoaa ja irtoaa mutta silti A.P kiinnittää vielä kerran ja R.K-K painaa vatsaani täysillä ja klo.3.50 Julius syntyy- elottomana! Itse näen vain varpaat kun lääkärit juoksevat vauva sylissä pois ja Lauri näki Juliuksen päänahan mikä oli irti kallosta. Julius saatiin intuboitua ja sydän sykki 6min iässä. Lauri lähti viemään Juliusta lastenklinikan teho osastolle. Mua pyörryttää ja ylävatsaan sattuu.. kätilö painelee ja sattuu. Nyt vasta huomasi että minä huonossa kunnossa paineet 78/40 ja pulssi 160.. Saan efedriiniä mutta paineet ei nouse. Seuraavaksi minua viedään leikkaussaliin. Siellä tehdään kaavinta, mutta edelleen olen huonossa kunnossa. Vatsa ultrattu kolmesti ja siellä huomattu neste lätäköt vasemmalla alhaalla ja oikealla ylhäällä, mutta niihin ei puututa vaan minut viedään hengityskoneessa Meilahden teholle missä sitten 12h jälkeen huomattiin, että olen vuotanut massiivisesti 3 litraa verta vatsaonteloon ja lonkan alueelle. Laparotomiassa kohdun poisto ja siitä sitten paripäivää nukutuksessa teholla...
Blogin aloitus
Eli Johannan innoittamana ajattelin luoda tämän blogin, jossa kerron miten perheemme on selvinnyt ja tulee selviämään Julius vauvan kuolemasta.
Julius siis syntyi 17.8.2014 ja kuoli 20.8.2014 <3
Julius siis syntyi 17.8.2014 ja kuoli 20.8.2014 <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)